Ennen oli helpompi olla. Ei tarvinut pelätä mitä sanoo ja nykyään tuntuu,kuin sanoisi kaiken väärin ja mitään mitä tekee ei olisi oikein. Onko oikeus olla sellainen, kuin on? Entä jos ei haluakaan kasvaa isoksi ja aikuistua. Entä jos ei olekkaan,kuin muut samanikäiset. En ole kokenut samoja asioita, kuin muut ikäiseni, koska olen jumittunut, jumittunut ajatukseen, että en ole sen ikäinen mitä olen. Mihin kaikki on yhtä äkkiä kadonnut. Tuntuu, kuin olisi mennetänyt niin paljon, mutta ei kuitenkaan ole varma mitä on edes kadottanut. Kaikki muuttuu, mutta en halua sitä. Pelkään että pian en enää tiedä onko mikään samalailla, kun ennen. Olen siis 16- vuotias tyttö,joka haluaa kirjoittaa ajatuksiiaan vaikka sitten itselleen.
